Päätin aloittaa hyvistä uutisista. Tutkailin tilastoja ja barometrejä ja löysin paljon ilon aiheita: Musiikkivienti on kasvussa. Kotimainen musiikki soi radioissa ja suoratoistossa. Äänitemyynti on kasvussa, ja kotimaisen musiikin osuus myynnistä on lähes puolet. Tekijänoikeusmyönteisyys kasvaa vuosi vuodelta; 72% suomalaisista näkee tekijänoikeuskorvausten vaikuttavan positiivisesti suomalaiseen kulttuuriin.

Nuoret tekijät ja musiikkialan yrittäjät luottavat tulevaisuuteen, vaikka juuri nyt tekisikin tiukkaa. ja vaikka klikkauskulttuuri jyllää, yli puolet alle 30-vuotiaista uskoo albumiformaattiin!

Ylellä kun oltiin, kerroin myös musiikintekijäbarometrin selkeän viestin: radio on edelleen ehdottomasti tärkein media musiikkialalle, sosiaalinen media ja streaming tulevat kaukana perässä.

Ja sitten ne huolenaiheet: Digikorvaukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti eikä läpinäkyvyydestä ei ole tietoakaan. Kuluttaja ei tiedä, mihin hänen rahansa ohjautuu. Metadatan puuttuminen ja puutteellisuus ohjaa korvauksia vääriin käsiin. Alustapalvelut (mm. Fb, YouTube) hyödyntävät sisältöä korvaamatta tekijöille muuta kuin satunnaisia mainossenttien rippeitä.

Emme onneksi seiso tumput suorina hangessa, vaan olemme aktiivisesti mukana muuttamassa maailmaa tekijä- ja kulttuurimyönteisemmäksi: on User centric- ja metadatatutkimushankkeita muiden alan järjestöjen kanssa, EU-tason tekijänoikeuslobbausta oman kattojärjestön kautta, läpinäkyvyyttä ajava kansainvälinen Fair Trade Music, vain muutamia mainitakseni.

Niin, entäpä se kulttuurin kukoistaminen? Eikö se ala reiluista ja kunnioittavista ja kannustavista olosuhteista, sisällön arvostamisesta? Vahva tekijänoikeus vapauttaa luovaan työhön. Kohtuullinen korvaus mahdollistaa ammattimaisuuden. Julkinen ja oman alan tuki turvaa monimuotoisuuden; koskaan kun ei tiedä, mitä hittiä sieltä marginaalista nousee.

Ylellä kun oltiin, täytyi toki ottaa puheeksi myös portinvartijoiden merkitys. Musiikkialan barometrin mukaan 75% kaikista alan toimijoista pitää nykyistä soittolistakulttuuria huonona. Musiikkipäälliköiden ammatillisesta uteliaisuudesta ja kunnianhimosta riippuu, tarjotaanko kansalle myös sitä, mistä se ei vielä tiedä pitävänsä.

Ja jotta kansa tietäisi, mistä se pitää, on tekijätietojen oltava näkyvissä ja ajan tasalla, senhän toki  pitäisi olla itsestään selvää!

Olisi hienoa, että suomalaisessa, kunnianhimoisessa tv-sarjassa, olisi suomalainen, kunnianhimoisesti sävelletty musiikki, ja tekijän/tekijöiden nimi loistaisi kirkkaana ohjaajan ja käsikirjoittajan rinnalla. Vähän niin kuin Tanskanmaalla…

Lopuksi vielä menneen vuoden hienoin tiivistys, Lasse Kurjen kynästä (Selvis 3/16):

”Teknisesti äänitteen tekeminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. merkityksellisen sisällön tekeminen, sen sijaan, ei ole muuttunut yhtään helpommaksi.”

Jatketaan hyvää ja kukoistavaa keskustelua myös tulevana vuonna!

Musiikinalan tilastotietoa ja tutkimuksia:
Musiikkialan barometri 2016
Tekijänoikeusbarometri 2016
Musiikkiviennin markkina-arvo Suomessa 2015